Im still alive!

Heippä ihmiset!
Oon ollu aivan jäätävän kiireinen viime aikoina ja pahoittelen, että lupaus ruokavalio postauksesta jäi tulematta, ja jää edelleen, sillä huomasin sellaisen pienen ominaisuuden itsessäni, suunnitelmat ei toimi ja alan kapinoimaan hirvittävän paljon! Joten parempi syödä säännöllisesti, perus kotiruokaa !

Mutta koska nyt vihdoin sain aikaiseksi, jaksanut ja jopa ehtinyt koneelle takapuoleni laskea niin kerrottakoon, että osa syynä kiireisiini on se, että kävin kokeilemassa onnistuisinko tekemään töitä koulun ja muun elämän ohessa, ei onnistunut. Mutta nyt myös todella paljon aikaa vie koulu ja treenien yhdistäminen. Syö voimia kummasti. Tuossa olikin hiihtoloma ja sen aikana treenasin kerran, muuten makasin vain sängyssä ja olen erittäin tyytyväinen siihen ratkaisuun! :) Nyt olen pari viikkoa ollu hirveen tehokas ja alottanut salilla käynnin. Tänään vaan valitettavasti "normi" treenikaverin väsymyksen puitteissa skipattiin treenit, joten huomenna vissiin olisi sitten "epänormi" treenikaverin kanssa tarkoitus mennä tappamaan ittensä ryhmäliikunnoilla! Jos selviän huomisesta niin voin kai laulaa:

Kuulumisia !

Moikka!
Eilen on nyt isoukki laitettu isomummin viereen nukkumaan ikuista untaan <3 :="" hautaan="" hautajaiset="" i.="" ik="" is="" itse="" j="" kenellekkin.="" kova="" kuten="" laskettuaan="" mutta="" ni="" oli="" p="" pala="" sanoi="" se="" siin="" sitten="" ukkinsa="" v="">
Hautajaisviikonlopun otin aika rennosti. kahvileipiäkin on tullut maisteltua ja taisi yksi vanukaskin maistua! Huomenna sitten aloitan uudella "ruokavaliolla" josta tulen ensi viikolla kertomaan lisää! :) Tämän myötä toivon ehkä jopa saavani lisää ruokaan liittyviä raapustuksia tänne :)

Onko teillä jotain ruokaehdotuksia joita haluaisitte blogissani nähdä? :)

Motivaation puute!

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus ei vaan treenaaminen ja terveellinen elämä kiinnosta perskarvan vertaa? No sitä tämä on ollut tässä jonkun aikaa. Tällä viikolla ote on jopa lipsunut. Johtuen hyvin pitkälti siitä, että isoukin kuolema surettaa ja mietityttää edelleen, joten uskon sen korjaantuvan hautajaisten jälkeen kun vihdoin saatetaan hänet viimeiselle matkalleen. Mutta entä sitten se, että kun J on 'lopettanut' treenaamisen? Kyllä, se syö motivaatiota, kun käydään kylässä ja toinen heittää pullan suuhun. No ajattelin nyt, että ennen hautajaisia otan vähän rennommin. Joten siihen sallitaan se, että syön tänään illalla hieman jäätelöä. Ja annan itselleni anteeksi jopa lipsumiseni ottamaan sen yhden kirotun suklaapalan. Treeneistä en aijo kyllä lipsua.

Laadinkin siis itselleni treenin joka on rankempi kuin aikaisemmat, koska aina sorrun kuvittelemaan itsestäni 'liikoja' ja että jaksan oikeasti enemmän. Mutta odotan innolla sitä, että treenit menee sitten joka kerta paremmin ja paremmin! :) Tästä päästäänkin etenemään vähän siihen, miksi TÄNÄÄN juuri päätin että on aika kirjoittaa tänne !

Kuten tuolla yhdessä kirjoituksessa mainitsin, että itkua on ollut painon suhteen. Tänään se vaaka iskikin hymyn naamalleni. Sillä pitkään paino junnasi siinä 65.9kg-66.6kg (paholainen kun olen) tienoilla eikä halunnut mihinkään tippua. Tänään aamulla... SE OLI 64.2kg!!! Ai että tuli tyytyväinen olo! :) Ja alan huomaamaan pikkuhiljaa ilman kuviakin jo muutoksia vartalossani! :) Voi kuinka mahtavaa tämä on! Joten ehkä olen ansainnut sen pienen annoksen jäätelöä tänään, kunhan vain huomenna treenaan ahkerasti sen pois kropastani! Ehkä olisi jo aika tuonne sivupalkkiin iskeä lukuja ja rasteja saavutetuista tuloksista? :)

En muista olenko tänne teille iskenyt esille motivaatio kuvaani? Kuvaa joka roikkuu siis jääkaapin ovessa ja nyhjää puhelimessa taustakuvana, muistuttamassa minua joka päivä siitä, että mihin tähdätään? No tässä se nyt on:

Pitkä matkahan tuohon on, mutta kovasti yritän taistella tämän asian takia! :)

Nyt loppuun vielä muutavia kuvia lisää motivoimaan! 

Mitä teille kuuluu? Kertokaa mikä teitä motivoi? :))

penkin alle.

Heippa vain!
Yritän nyt puhelimella naputella jonkun näköistä postausta. Tämä viikko on suoraan sanottuna mennyt enemmän ja vähemmän penkin alle. Jos totta puhutaan niin maanantai illasta asti viikko on ollut henkistä helvettiä ja taistoa, että jaksaa edes kouluun mennä. Sain meinaa maanantaina koulusta kotiuduttuani puhelun isältäni. "Isoukki on kuollut puoli tuntia sitten" oli puhelun tärkein lause ja ainut jonka puhelusta muistan. Maanantai ilta menikin siis asiaa pohtiessa, itkiessä ja sitten väsyin ajattelemaan ja katsoin elokuvan ja menin nukkumaan. Yö meni pyöriessä ja miettiessä lisää. Aamulla heräsin kouluun ja itketti kovasti mutta kyyneleitä ei tullut. Koulussa kestin 1,5h ks soitin J:n hakemaan. Kotiin tultua löytyi ne kyyneleetkin taas silmistä. Keskiviikkona otin itseäni niskasta kiinni ja treenasin 1,5h niin hiki hatussa että ei ole ennen nähty. Nyt alan olla jo paremmassa kunnossa, mitä nyt toisinaan purskahdan itkuun ilman varoitusta koska ikävä iskee. Joten tällä viikolla treenaus on ollut vähän mitä sattuu. Huomenna jatkan taas normaalisti. Ainakin toivon niin! Mitä teille kuuluu? :)

Kuvia!

Moikkamoi! Lupasin, että keskiviikkona postailen... No totuushan on, että en kerennyt missään vaiheessa konetta edes aukaisemaan, joten nyt pidän täytän tämän lupauksen.

Tästä postauksesta tuleekin varmaan vähän pidempi ja kuvarikkaampi, sillä ajattelin nyt alkuun kertoa siitä mitä ajatuksia tämä 4viikkoa on minussa herättänyt. En ole täällä edes käynyt mesoamassa niistä päivistä kun olen äksynnyt väsyneenä siitä kuinka ei voisi vähempää kiinnostaa liikkuminen, enkä ole käynyt selittämässä siitä kuinka iltaisin ja aamuisin itkua pusertamalla lähdin kouluun kun olo on kuin tuhannen tonnin keijukaisella. Tämä postaus on tehty niistä!

Ensimmäinen viikko meni mielestäni hyvin. Hiukan tiukemmin olisin töitä voinut tehdä, mutta en halunnut ottaa heti alkuun yliannostusta liikkumisesta, sillä viha-rakkaus suhteeni liikuntaan olisi muuttunut hyvin nopeasti pelkästään vihaksi. Samalla kun liikkuminen alkoi, alkoi myös herkkulakko. Joten ensimmäinen viikko ilman herkkuja oli tälle sokerihiirelle hirveätä tuskaa. Suuhun tuli väkisin lempi herkkujen makua suuhun ja elokuvia missä oli paljon herkkuja ei voinut katsoa ilman että ne kohdat täytyi kelata ohi, koska itkua meinasi pukata kun halusin herkkuja. Onneksi J on ollut hyvin tukena tässä kaikessa ja on uhkaillutkin jos tilanne sitä vaati! Voin sanoa, että ilman J:tä tämä homma olisi tyssännyt jo ensimmäiseen viikkoon.

Toinen viikko oli jo oikeastaan sitä, että nautin liikkumisesta vaikka olinkin hirveän väsynyt jatkuvasti. Itkin jopa yksi ilta, kun päivän treenit jäi väliin minusta riippumattomista syistä. Se kai oli jo ensimmäinen merkki siitä, että motivaatiota on oikeasti paljon enemmän kuin niillä kymmenellä aikaisemmalla kerralla. Se olikin ensimmäinen ilta kun itkin myös sitä, että olen lihava ja että mitä järkeä tässä touhussa on. Onneksi tässäkin tilanteessa J oli tukena ja puhui minut ympäri, että en lopettaisi siihen, että yksi treeni jää väliin vaan ottaisin seuraavana päivänä menetettyä kiinni. Tehtiin itseasiassa seuraavana päivänä yhdessä treeni. Sekin oli aikamoista kohellusta, koska omaan huonon tasapainon ja olen herkkä suuttumaan itseeni! Tämä viikko olikin ensimmäinen kun en edes ajatellut herkkuja!

Kolmas viikko meni lähinnä itkiessä painon takia, koska paino ei enää tippunutkaan. vaan se nousi. Olin varma, että minussa on joku vika ja en minä voi ikinä laihtua ja melkein jopa sorruin uskomaan siihen, että geeneissäni on vikaa. Ei lohduttanut silloin edes, että mittanauha näytti edistystä. Olin päättänyt pääni sisällä, että olen lihava ja tilanne ei miksikään tulisi muuttumaan. Jostain löytyi kuitenkin sitä taistelutahtoa ja kohosin sieltä, varmaan se, että minulle jatkuvasti hoettiin, että lihas painaa enemmän ja siksi vaaka näyttää sitä lukemaa. Kolmantena viikkona ei tehnyt mieli herkkuja oikeastaan, mutta laskin päiviä ensimmäiseen herkkupäivään.

Neljäs viikko, itkua, itkua itkua. MIKSI PAINO EI TIPU. No eihän se tipu, lihastahan siellä on. Onneksi on rakas kamera mikä todistaa, että jotain, jotain joka on muille ehkä pientä, minulle suurta, siellä tapahtuu jotain! :) Tällä viikolla oli myös herkkupäivä! Päätin kuitenkin, että ei vain menisi yli söisin herkkuja vasta illalla elokuvaa katsoessa. Siinähän sitä hetken pienen söin karkkia ja suklaata kunnes syssäsin kipon pois ja totesin "kyllä ne pähkinät on parempia". Paha olohan siinä vain tuli.

Koska paino nyt tuntuu olevan minulle jotenkin niin vaikea asia taas niin saatte tyytyä kuviin, joista ainakin minä nään jotain! :)

Kuten kuvista huomaa, ryhtini on todella huono, joten eiköhän siitäkin pitäisi yksi projekti tehdä!

Mitenkäs teillä on mennyt? Linkkailkaahan teidän blogeja tänne niin voin liittyä lukijaksi! :)

Ette arvaa kuinka odotan kevättä, että pääsen juoksemaan. En ole ikinä tykännyt juoksemisesta, koska ihmiset vain näyttää säikähtäneille peuroille kun ne ravittaa tuolla menemään, mutta minäpä päätin aloittaa juoksemisen keväällä, koska pitäähän sitä oppia tykkäämään liikkumisesta sitten kunnolla kerta on aloittanut! :)

Löysin tämän kuvan netistä ja lievästi hymyilytti. SO TRUE!

info tai jotain..

heissan! en ole unohtanut teitä enkä projektia vieläkään. en vain koulun ja kaiken muun takia ole ehtinyt päivittämään, enkä ehdi nytkään :( mutta koska keskiviikkona on vapaata pyhitän silloin hetken teille sekä sille että sitten on 4viikkoa takana.. :) palaillaan siis silloin! hyviä pakkaspäiviä teille ja treeni intoa jokaiselle :)

viikko kuulumiset ja mittoja!

Heissan!
Tulen vähän myöhässä tämän päivityksen kanssa, mutta ei huolta, en ole unohtanut teitä enkä projektiani, vaikka painon mukaan siltä saattaa näyttää..

Kerrotaan nyt kuitenkin, että tämä toinen viikko on ollut hyvin pitkälti stressaavin ja ahdistavin pitkiin aikoihin. Koulu vie todella paljon aikaa ja parisuhteellekkin pitäisi jostain kohdin joku kolo löytää. Tuntuu, että päivistä loppuu tunnit kesken! No treenejäkin on siis hyvin pitkälti jäänyt väliin tuossa toisella viikolla, mutta olen sentään pitänyt herkut kurissa! :) Mutta kuten J sanoikin tuossa perjantai iltana, että en saa lannistua ja luovuttaa. Ja kyllä muuten olen ollut vihainen itselleni siitä, että treenejä olen laiminlyönyt. Olen tehnyt sitä myös tahtomattani. Perjantainakin tulin kotiin vain nukkumaan. No eilen sitten tein kunnon hikitreenin ja tyytyväinen on olo, en saa luovuttaa! :)

Miten teillä muilla on mennyt ?

Nyt se paino ja vähän mittoja! Elikkäs, paino ei ole läåhtenyt tippumaan, päinvastoin, kilo on pompsahtanut takaisin >:---(( tuntuu kuin olisin lihava mitään aikaansaamaton, mutta täytyy vain pistää paremmaksi! Tästä on suunta vain ylöspäin, vai onko se nyt alaspäin kun halutaan pienempiä lukemia vaakaan?
Eli tällä hetkellä paino on 66kg!
Mitoista sen verran, että ne on muuten pysynyt hyvinpitkälti samoina, mutta vyötärön mittahan oli aloitettaessa se 78cm ja nyt se on 75,5cm! :) HIENOA! Tästä voin kai jo vähän riemuita! :)