Heippa vain!
Yritän nyt puhelimella naputella jonkun näköistä postausta. Tämä viikko on suoraan sanottuna mennyt enemmän ja vähemmän penkin alle. Jos totta puhutaan niin maanantai illasta asti viikko on ollut henkistä helvettiä ja taistoa, että jaksaa edes kouluun mennä. Sain meinaa maanantaina koulusta kotiuduttuani puhelun isältäni. "Isoukki on kuollut puoli tuntia sitten" oli puhelun tärkein lause ja ainut jonka puhelusta muistan. Maanantai ilta menikin siis asiaa pohtiessa, itkiessä ja sitten väsyin ajattelemaan ja katsoin elokuvan ja menin nukkumaan. Yö meni pyöriessä ja miettiessä lisää. Aamulla heräsin kouluun ja itketti kovasti mutta kyyneleitä ei tullut. Koulussa kestin 1,5h ks soitin J:n hakemaan. Kotiin tultua löytyi ne kyyneleetkin taas silmistä. Keskiviikkona otin itseäni niskasta kiinni ja treenasin 1,5h niin hiki hatussa että ei ole ennen nähty. Nyt alan olla jo paremmassa kunnossa, mitä nyt toisinaan purskahdan itkuun ilman varoitusta koska ikävä iskee. Joten tällä viikolla treenaus on ollut vähän mitä sattuu. Huomenna jatkan taas normaalisti. Ainakin toivon niin! Mitä teille kuuluu? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti